Hyödyllinen tunnistus on havaintoihin perustuva oletus. Sen tulee selittää useampi ominaisuus ja kestää yritykset löytää ristiriitoja. Aloita muistikirjamerkinnällä, älä kuvahakutuloksella: mistä näyte on peräisin, mitä siinä näkyy ja mitkä piirteet ovat epävarmoja. ”Tuntematon vaaleä mineraali basaltissa” on perusteltu lähtökohta, kun vaihtoehtona on varma mutta perusteeton nimi.
Säilytä konteksti ennen testaamista
Anna näytteelle yksinkertainen numero ja säilytä mahdollinen olemassa oleva etiketti sen mukana. Kirjaa paikka niin tarkasti kuin oikeutetusti tiedät, ja erota varmistettu keruupaikka jälleenmyyjän kertomuksesta. Älä julkaise arkaluonteisia koordinaatteja äläkä kerää ilman lupaa. Paikkatieto auttaa arvioimaan uskottavuutta, mutta se ei tee tunnistuksesta tosi pelkästään siksi, että lähistöltä on raportoitu jotakin samankaltaista.
Ota kokonaiskuva mittakaavan kanssa ja sen jälkeen läheiskuvia edustavista pinnoista. Käytä hajavaloa tai neutraalia lamppua äläkä suodattimia. Kuvaa myös emäkivi ja naapurimineraalit. Kuvaa ensin kuiva näyte, sillä kostuttaminen voi muuttaa ulkonäköä ja vahingoittaa vettä kestämätöntä näytettä. Kuvaile väri, läpinäkyvyys ja kiilto erikseen sen sijaan, että yhdistät ne kaupalliseksi nimeksi.
Tarkastele näytettä niin, ettei siitä synny pölyä. Osassa mineraaleista on vaarallisia alkuaineita tai ne esiintyvät haitallisina kuituina, eikä tuntematonta ainetta saa olettaa turvalliseksi. Älä koskaan maista, jauha, kuumenna äläkä tee huolimattomasti happotestiä tuntemattomalle näytteelle. Pidä se poissa ruoasta, lapsilta ja lemmikeiltä, ja pese kädet käsittelyn jälkeen. Jos näytteessä on irtonaisia kuituja tai jauhetta, lopeta käsittely ja hae pätevää neuvoa.
Vertaa ominaisuuksia, jotka vastaavat eri kysymyksiin
Kiilto kuvaa vuorovaikutusta heijastuvan valon kanssa: metallinen, lasimainen, helmiäinen ja muut termit. Läpinäkyvyys kuvaa valon läpäisyä aineessa. Pinnan säätyminen voi muuttaa molempia. Kidemuoto koskee ulospäin näkyvää kasvumuotoa, halkeavuus taas suosittua murtumistapaa. Nämä ominaisuudet antavat itsenäistä todistusaineistoa, ja yhdessä ne ovat hyödyllisempiä kuin pelkkä sävyjen luettelo.
Kovuus on kestävyyttä naarmuuntumista vastaan, ei iskunkestävyyttä. Friedrich Mohsin suhteellinen asteikko sijoittaa talkin arvoon 1 ja timantin arvoon 10, eikä välit ole yhtä suuria. Tuttuja vertailukohtia ovat kalsiitti 3, fluoriitti 4, apatiitti 5, kvartsi 7 ja korundi 9. Naarmu voi vahingoittaa näytettä pysyvästi, ja irtonainen jauhejälki voidaan sekoittaa naarmuun.
Älä tee kovuustestiä tunnistamattomalle, mahdollisesti vaaralliselle aineelle. Jos turvallinen ja uhrattavissa oleva näyte on saatavilla ja testi on perusteltu, käytä hallittuja vertailumateriaaleja ja tarkista tulos huolellisesti. Kotitalousesineiden kovuus ja pinnoitteet vaihtelevat. Ehjä näyttökide ei yleensä ole oikea paikka kokeiluille.
| Ominaisuus | Kvartsi | Kalsiitti |
|---|---|---|
| Mohsin kovuus | 7 | 3 |
| Halkeavuus | Ei ole | Kolme suuntaa, romboedrinen |
| Tavallinen murtumisvihje | Simpukkamainen murtuma | Toistuvat halkeamatasot |
| Väri | Hyvin vaihteleva | Hyvin vaihteleva |
Tunne tuttujen testien rajat
Viiru on mineraalin jauheen väri, ja sitä tarkastellaan usein lasittamattomalla posliinilla. Se voi erottaa joitakin metallisen näköisiä mineraaleja, mutta kovemmat aineet voivat naarmuttaa laattaa eivätkä jätä käyttökelpoista viirua. Testi tuottaa jauhetta ja vahinkoa, joten se ei sovi tuntemattomille vaarallisille näytteille. Viirutulos ei ole yleispätevä lajitason vastaus.
Magneettinen vaste voi kaventaa ehdokaslistaa, mutta magneetin vetäminen ei todista, että koko näyte on magnetiittia. Syynä voivat olla pienet sulkeumat tai kiinnittynyt palanen. Tiheys voi myös olla hyödyllinen, mutta huokoinen aines, sekoittuneet mineraalit ja loukkuun jäänyt ilma vaikeuttavat epävirallisia mittauksia. Vältä upottamista, jos vesi voi vahingoittaa näytettä.
Fluoresenssi on vaste tietyissä olosuhteissa tapahtuvaan viritykseen, ei yksilöllinen mineraalin sormenjälki. Saman mineraalin eri näytteet voivat reagoida eri tavoin, ja eri mineraalit voivat tuottaa samanlaisia värejä. Ultraviolettilähteet vaativat myös asianmukaisen silmien ja ihon suojauksen. Mikään vapaaehtoinen testi ei ole sen arvoinen, että se tuo mukanaan uuden vaaran pelkän satunnaisen arvauksen tarkentamiseksi.
Käytä ristiriitoja ja hae oikea analyysi
Kirjoita lyhyt ehdokaslista, johon kuuluvat tukevat ja ristiriitaiset todisteet. Jos oletettu kalsiittinäyte käyttäytyy johdonmukaisesti paljon kovemman aineen tavoin, tarkista oletus sen sijaan, että selittäisit ristiriidan pois. Näyte voi sisältää useita mineraaleja, tai havaittu ominaisuus voi kuulua pinnoitteeseen eikä alla olevaan kiteeseen.
Osaa lajeista ei voi erottaa luotettavasti pelkällä käsinäytteellä. Röntgendiffraktiolla voidaan tunnistaa kiteisiä faaseja, Raman-spektroskopia antaa diagnostista värähtelytietoa ja elektronisuihkumenetelmillä voidaan tutkia koostumusta. Menetelmän soveltuvuus, näytteen valmistelu ja tulkinta ratkaisevat. Pelkkä kemiallinen tieto ei välttämättä riitä määrittämään koko kiderakennetta, ja laitetulos tarvitsee aina geologisen taustan.
Paikallinen museo, yliopiston geologian laitos, mineraaliyhdistys tai pätevä laboratorio voi auttaa määrittämään seuraavan vaiheen, vaikka kaikki laitokset eivät hyväksy yleisön tunnistuspyyntöjä. Kysy toiminnan rajauksista, maksuista ja siitä, onko testaus tuhoavaa, ennen kuin toimität näytteen. Pidä johtopäätös harkittuna: ”yhteensopiva kvartsin kanssa” on eri asia kuin dokumentoitu analyyttinen tunnistus.
Laadi havaintokirjaus
Paikallinen viestityökalu auttaa muotoilemaan löytöpaikan, näkyvät ominaisuudet ja kysymyksesi. Se ei lataa valokuvia eikä lähetä viestiä automaattisesti.
Tarkista yleiset mineraalitiedot palvelusta Mindat ja laboratoriotermistö palvelusta Gemological Institute of America. Lisätietoja siitä, mitä valokuvilla voi todeta, löydät näytteitä koskevasta UKK:sta.