Aloita yhdestä rajapinnasta. Onko se sileä, tasainen kasvupinta, tuore murtopinta vai kuljetuksen kiillottama pinta? Kierrä näytettä pehmeän lampun alla sen sijaan, että luottaisit yhteen dramaattiseen valokuvaan. Toistuvat pinnat ja johdonmukaiset reunat voivat paljastaa rakenteellisen kuvion, kun taas lastut ja säänkesto voivat peittää sen. Kirjaa ylös, mitä näet, olettamatta että jokainen heijastava taso kuuluu alkuperäiselle kiteelle.
Erota kidejärjestelmä kidehabituksesta
Kidejärjestelmä kuvaa symmetriaa ja kristallografisten akseleiden geometrisia suhteita. Mineralogiassa tunnistetaan seitsemän järjestelmää: triklinen, monokliininen, ortorombinen, tetragonaalinen, trigonaalinen, heksagonaalinen ja kuutiollinen. Nämä eivät ole seitsemää näytemuotoa. Kide voi kuulua yhteen järjestelmään ja silti näyttää useita ulkoisia kasvutapoja sen mukaan, mitkä pinnat kehittyvät voimakkaimmin.
Kasvutapa kuvaa kokonaisulkonäköä, esimerkiksi prismaattista, levymäistä, neulamaista tai kuitumaista. Kvartsi kuuluu trigonaaliseen järjestelmään, vaikka tuttu kvartsiprisma näyttää yleensä kuusikulmaiselta. Pyriitti kuuluu kuutiolliseen järjestelmään, mutta voi muodostaa kuutioita, oktaedreja tai pyritoedreja. Nämä esimerkit osoittavat, miksi särmien laskeminen on alkuhavainto eikä täydellinen tunnistusmenetelmä.
Etsi kasvutilaa ja katkoksia
Suuret, hyvin kehittyneet pinnat tarvitsevat yleensä tilaa kasvaakseen. Tiiviissä kivessä naapurirakeet estävät toisiaan, jolloin rajat jäävät epäsäännöllisiksi, vaikka jokaisella rakeella olisi järjestynyt sisärakenne. Onkalo voi tarjota avointa tilaa, mutta vapaasti kasvava kide voi silti kasvaa epätasaisesti, jos ravinteet pääsevät toiselle puolelle helpommin kuin toiselle.
Lämpötilan, liuenneiden aineosien tai nestevirtauksen muutokset voivat jättää jälkeensä vyöhykkeitä, pinnan portaita ja keskeytynyttä kasvua. Sulkeuma on aine, joka jää mineraalin muodostumisen aikana tai sen jälkeen kiteen sisään; sen tulkinta riippuu sen suhteesta isäntämineraaliin. Kvartsin sisällä näkyvä viiva ei automaattisesti ole erillinen mineraali, ja näennäinen ”fantomi”-ääriviiva vaatii huolellista valaistusta ennen kuin sen voi kuvata varmasti.
Erota pinnat, halkeamataso ja murtuma
Kidepinnat syntyvät kasvun aikana. Halkeamataso kuvaa mineraalin taipumusta murtua tiettyjä rakenteellisia tasoja pitkin. Murtuma tarkoittaa rikkoutumista, joka ei seuraa halkeamatasoa. Kaikki kolme voivat vaikuttaa näytteen ulkomuotoon. Kalsiitti tuottaa usein romboedrisia halkeamapaloja; niitä ei pidä automaattisesti kuvata täydellisiksi, luonnollisesti kasvaneiksi romboedrisiksi kiteiksi.
Kvartsissa ei ole halkeamatasoa, ja se murtuu yleensä kuorimaisesti, jolloin syntyy kaarevia, simpukkamaisia murtopintoja. Maasälpä näyttää usein kaksi selvää halkeamasuuntaa, jotka kohtaavat suoran kulman kohdalla tai sen lähellä. Olemassa olevat murtumat voivat olla hyödyllistä todistusaineistoa, mutta näytteen tarkoituksellinen rikkominen on harvoin järkevä ensimmäinen koe. Samalla voi kadota arvokasta tietoa kasvusta ja mineraaliyhteyksistä.
| Pinta | Miten se syntyy | Hyödyllinen varoitus |
|---|---|---|
| Kasvupinta | Ainetta lisääntyy järjestyneen rajapinnan suuntaisesti. | Vaurio voi poistaa alkuperäisen reunan. |
| Halkeamataso | Mineraali erottuu pitkin ensisijaista rakenteellista tasoa. | Palanen voi muistuttaa kasvanutta kidettä. |
| Murtuma | Murtuma ei seuraa halkeamatasoa. | Osa murtumista on paikallisesti tasaisia. |
Lue ryppäitä tulkitsematta liikaa
Kaksoskiteisyydessä kaksi tai useampi kidejäsen on liittynyt toisiinsa tietyn kristallografisen suhteen mukaisesti. Pelkkä kiteiden satunnainen ristiin kasvu ei ole riittävä todiste. Kipsi voi näyttää joutsenhäntämäisiä kaksosia, ja jotkin maasälvät osoittavat toistuvaa kaksoiskiteisyyttä, joka on erityisen hyödyllinen sopivassa optisessa tutkimuksessa. Käsinäyte voi viitata kaksoskiteisyyteen, mutta se ei paljasta tarpeeksi geometriaa sen varmistamiseksi.
Aggregaateille tarvitaan oma sanasto. Säteittäiset ryhmät leviävät keskipisteestä ulospäin; druusipinnoitteet koostuvat monista pienistä kiteistä, jotka peittävät pinnan. Botryoidinen aines muodostaa pyöreitä, viinirypäleitä muistuttavia massoja, jotka rakentuvat usein paljon pienemmistä sisäisistä yksiköistä. Nämä kuvaukset kertovat näkyvän asian ottamatta kantaa koostumukseen. Malakiitti, hematiitti ja muut mineraalit voivat kaikki muodostaa pyöreitä aggregaatteja.
Meksikon Naican jättiläiskipsikiteet havainnollistavat pitkäkestoisten geologisten olosuhteiden merkitystä, eivät kristallografian mysteeristä poikkeusta. Tieteelliset selitykset yhdistävät niiden kasvun veden kemiaan ja sopivaan lämpöympäristöön. Luolat ovat vaarallisia ympäristöjä, eivät huolettomia keräilykohteita. Niiden arvo tässä on esimerkkinä siitä, miten silmiinpistävä muoto herättää testattavia kysymyksiä.
Jatka todistusaineiston jäljittämistä
Kuvaa koko ryppäs, piirrä yksi yksilö ja merkitse, mitkä pinnat jäävät epävarmoiksi. Vertaa sen jälkeen näkyvää geometriaa riippumattomiin ominaisuuksiin tunnistusoppaassamme.
Lähtökohtia viitteiksi: Mindat paikkatiedoille ja kasvutapatiedoille sekä Kansainvälinen mineralogiayhdistys mineralogisille standardeille ja nimistölle. Yksittäisten paikkaraporttien kattavuus vaihtelee.
Seuraavaksi: epätavalliset mineraalimuodot